Saipa taas etsimällä etsiä, ketkä saivat ehdokuuden. Finlandia-palkinnosta kilpailevat 2006 jokavuotinen pakollinen Hotakainen: Huolimattomat (WSOY), Markku Pääskysen Vihan päivä (Tammi), Taina Sampakosken Ikoni (Tammi), Petri Tammisen Enon opetukset (Otava), Kjell Westön Missä kuljimme kerran (Söderströms/Otava) sekä Robert Åsbackan Kring torget i Skoghall (Schildts)
Lopullisen valinnan Finlandia-palkinnon voittajasta tekee tänä vuonna professori Jyrki Nummi Helsingin yliopistosta. Westön olen lukenut, ja vaikka se vaatii keskittymistä, pidin siitä. Jostain syystä luen Hotakaisen ns. kevyeen kirjallisuuteen, enkä oikein pidä häntä kaunokirjailijana.
Reko &Tiina Lundanin Viikkoja, kuukausia ei ollut listalla. Olisi mielestäni saanut olla, vaikkakin toinen kirjoittajista poistui juuri keskuudestamme. Kirja ei ollut mikään päiväkirjamainen sairaskertomus, vaikka kuoleman odotuksesta puhutaankin.
Jyväskylän näyttelyssä tuli piipahdettua päiväseltään viikonloppuna, jos nyt piipahtamisesta voidaan puhua kuudensadan kilometrin ajamisen jälkeen. Sääolosuhteet olivat kammottavat. Sumu oli niin sakeaa mennen tullen, että valot heijastuivat takaisin maitomaisesta, repaleisesta, liikkuvasta massasta niin, että näki vain muutaman metrin eteensä. Pimeää oli aamulla, kun kuuden maissa lähdin, ja pimeä oli takaisintullessakin. Kotona olin kymmenen jälkeen illalla.
Kasvattini palkittiin ERIn laatuarvostelulla (paras mahdollinen), se voitti luokkansa, oli rotunsa paras juniori ja PN4 (paras narttu). Aika hyvin tuollaiselta keskentekoiselta vuoden vanhalta. Kasvattajakokous oli aika kaaosmainen, kahviossa oli kauhea meteli, erään kasvattajan asenne oli taas ylimielinen ja alentuva eivätkä kaikki edes vaivautuneet paikalle. Erään kanssakasvattajan sanoin: jotkut ovat harrastajakasvattajia, toisilla on intohimo asiaan.
maanantai, 20. marraskuu 2006
Ajankohtaista
keskiviikko, 15. marraskuu 2006
Finlandia
Huomenna selviävät kirjallisuuden Finlandia-palkinnon ehdokkaat. Keitähän olen mahtanut jo lukea? Kuka tänä vuonna ratkaisee? Viime vuonna voittaja oli Bo Carpelanin Kesän Varjot ja valitsijana Paavo Lipponen.
Tänään julkistettiin myös Leijonien uuden päävalmentajan nimi. Puhun siis jääkiekosta. Tiedotustilaisuus oikein televisioitiin erikseen. Doug Shredden. Never heard. Who cares.
Tänään julkistettiin myös Leijonien uuden päävalmentajan nimi. Puhun siis jääkiekosta. Tiedotustilaisuus oikein televisioitiin erikseen. Doug Shredden. Never heard. Who cares.
tiistai, 14. marraskuu 2006
Jerry
Tänä aamuna tuli koiravieras. Päivä menikin sitä trimmatessa niin, että peukalo on verillä. Uusi tehoveitseni, jonka sain ns. purkkaturkkien laittamista varten, on turhankin tehokas. Se nyrhii huolella teipatun laastarinkin peukalosta pois. Huomenna jatketaan. Jerry on saanut nimensä varmaankin Jack Londonin kirjan Jerry of the Islands mukaan. Jerihän oli irlanninterrieri, ja Jack London teki pohjatyönsä huolella. Kirja on historiallisesti tarkka ja koiran polveutuminen on aivan oikea. Jerin esivanhemmat ovat olleet olemassa. Tosin rotu on niin pieni, että jokaisen koiran sukutaulua voidaan seurata aivan rodun alkujuurille asti, CH Eriniin saakka tuonne 1800-luvulle.
Koiravieras sai taloutemme daamikoirat hullaantumaan. Amerikkalainen vaihto-oppilaamme oli tosikko, eikä se osannut leikkiä, ressukka, mutta Jerry-setä, joka on Darlan setä ja Chilin lapsi sai jopa vanhan rouvan riehaantumaan. Jenkkimme reissaa maailmalla paraikaa. Se käväisi Puolassa maailmannäyttelyssä ja matkaa varmaan paraikaa kohti Ruotsia, jossa sitä odottaa pari daamia. Niiden hoitelemisen jälkeen se palaa Suomeen.
On se niin väärin, että tyyppi, joka ei mitään itse tajua matkailusta ja vieraista kulttuureista, näkee maailmaa enemmän kuin meikä konsanaan. Viimeisen vuoden aikana se on saapunut jenkeistä tänne, on käväissyt lukuisissa Baltian maissa ja Puolassa, ja nyt tutustuu Skandinaviaan laajemminkin.
London kirjoitti myös kirjan Jerin veli, Michael, Brother of Jerry.
Itselläni on 1900-luvun alkupuolelta olevat suomalaiset versiot ko. kirjoista. Niillä lienee jotain antikvariaattistakin arvoa. Niiden kannet joka tapauksessa ovat kovin hauskat: mm. Jerin veljessä neekeri istuu savimajassaan tuijottamassa kutistettuja päitä Miksin (=Michael) kurkistaessa oviaukosta. Ihastuttavaa!
Tässä siis raporttia koirista lukijan toivomuksesta. Noista linkeistä innostuu lukemaan nuo kirjat alkukielellä.
Paria paikkaa taas haettu, opiskelukaverin kanssa kanssa vaihdettu ajatuksia. Kakarat tappelevat kuin peijoonit tapansa mukaan.
Eli ei tämä nyt niin Pohjanmaata aina ole. En kyllä ymmärrä, miksi omat konfliktinratkomiskykyni ovat niin rajalliset, kun taitoja kuitenkin joutuu joka päivä kersojen kanssa harjoittamaan. Kerran löin niille pirun inkarnoitumille puukot leikkuulautaan pystyyn ja sanoin, että ratkokaa jumalauta näillä. Järkyttyivät sillä kertaa niin, että tappelu loppui siihen paikkaan. Toista kertaa en uskalla kokeilla.
Päätän raporttini tylsästä pikkukaupunkielämästä tänään tähän.
Koiravieras sai taloutemme daamikoirat hullaantumaan. Amerikkalainen vaihto-oppilaamme oli tosikko, eikä se osannut leikkiä, ressukka, mutta Jerry-setä, joka on Darlan setä ja Chilin lapsi sai jopa vanhan rouvan riehaantumaan. Jenkkimme reissaa maailmalla paraikaa. Se käväisi Puolassa maailmannäyttelyssä ja matkaa varmaan paraikaa kohti Ruotsia, jossa sitä odottaa pari daamia. Niiden hoitelemisen jälkeen se palaa Suomeen.
On se niin väärin, että tyyppi, joka ei mitään itse tajua matkailusta ja vieraista kulttuureista, näkee maailmaa enemmän kuin meikä konsanaan. Viimeisen vuoden aikana se on saapunut jenkeistä tänne, on käväissyt lukuisissa Baltian maissa ja Puolassa, ja nyt tutustuu Skandinaviaan laajemminkin.
London kirjoitti myös kirjan Jerin veli, Michael, Brother of Jerry.
Itselläni on 1900-luvun alkupuolelta olevat suomalaiset versiot ko. kirjoista. Niillä lienee jotain antikvariaattistakin arvoa. Niiden kannet joka tapauksessa ovat kovin hauskat: mm. Jerin veljessä neekeri istuu savimajassaan tuijottamassa kutistettuja päitä Miksin (=Michael) kurkistaessa oviaukosta. Ihastuttavaa!
Tässä siis raporttia koirista lukijan toivomuksesta. Noista linkeistä innostuu lukemaan nuo kirjat alkukielellä.
Paria paikkaa taas haettu, opiskelukaverin kanssa kanssa vaihdettu ajatuksia. Kakarat tappelevat kuin peijoonit tapansa mukaan.
Eli ei tämä nyt niin Pohjanmaata aina ole. En kyllä ymmärrä, miksi omat konfliktinratkomiskykyni ovat niin rajalliset, kun taitoja kuitenkin joutuu joka päivä kersojen kanssa harjoittamaan. Kerran löin niille pirun inkarnoitumille puukot leikkuulautaan pystyyn ja sanoin, että ratkokaa jumalauta näillä. Järkyttyivät sillä kertaa niin, että tappelu loppui siihen paikkaan. Toista kertaa en uskalla kokeilla.
Päätän raporttini tylsästä pikkukaupunkielämästä tänään tähän.
sunnuntai, 12. marraskuu 2006
Isänpäivä
Tänään vietetään isänpäivää. Meillä ei kyllä kaadettu kahveja sänkyyn, sillä isä heräsi tavalliseen tapaansa jo ennen seitsemää aamulla ja sai aamukahvinsa keittää aivan itse. Lapset antoivat lahjansa heti herättyään.
On ollut mielenkiintoista seurata, miten lasten isä on rooliinsa kasvanut. Lasten vauvavuosina hän oli hädin tuskin tietoinen samassa taloudessa asuvista kolmesta alle metrinmittaisesta kääpiöstä. Jossain vaiheessa hänellä oli selvästi jokin ikuisen nuoruuden menettämisen pelko. As if... Hän ei osannut aluksi kommunikoida millään tavalla näiden vieraalta planeetalta tulleiden otusten kanssa. Kun pikku alienit ovat kasvaneet, oppineet planeetan kielen ja tavat, tilanne on muuttunut aivan toiseksi. Miehestä on mukava esitellä lapsille tapoja ja nähtävyyksiä, esimerkiksi perinteisiä jouluja ja kesäisin huvipuistoja. Harrastuksetkin ovat muuttuneet: lasten harrastuksista on tullut koko perheen harrastuksia. Tosin olemme kyllä aika vahvasti pyrkineet ohjaamaan lapsia haluamaamme suuntaan. Pikkuneitiämme 6 vee, tuota itäsaksalaista kuulantyöntäjää, tuskin pystyisi (edes) kuvittelemaan balettitunnille. Pojista toisaalta löytyy kuvaamataidollisia lahjoja ja käden taitoja.
Tuo mies taitaa keski-ikäistyä. Viikonlopuiksi ei tarvitse enää keksiä ihme äksöniä. Tukka on lyhentynyt vuosien varrella. Hän on oppinut käyttämään suoria housuja ja omistaa jopa solmioita.
Ihan kehityskelpoinen yksilö tuo meidän isi.
On ollut mielenkiintoista seurata, miten lasten isä on rooliinsa kasvanut. Lasten vauvavuosina hän oli hädin tuskin tietoinen samassa taloudessa asuvista kolmesta alle metrinmittaisesta kääpiöstä. Jossain vaiheessa hänellä oli selvästi jokin ikuisen nuoruuden menettämisen pelko. As if... Hän ei osannut aluksi kommunikoida millään tavalla näiden vieraalta planeetalta tulleiden otusten kanssa. Kun pikku alienit ovat kasvaneet, oppineet planeetan kielen ja tavat, tilanne on muuttunut aivan toiseksi. Miehestä on mukava esitellä lapsille tapoja ja nähtävyyksiä, esimerkiksi perinteisiä jouluja ja kesäisin huvipuistoja. Harrastuksetkin ovat muuttuneet: lasten harrastuksista on tullut koko perheen harrastuksia. Tosin olemme kyllä aika vahvasti pyrkineet ohjaamaan lapsia haluamaamme suuntaan. Pikkuneitiämme 6 vee, tuota itäsaksalaista kuulantyöntäjää, tuskin pystyisi (edes) kuvittelemaan balettitunnille. Pojista toisaalta löytyy kuvaamataidollisia lahjoja ja käden taitoja.
Tuo mies taitaa keski-ikäistyä. Viikonlopuiksi ei tarvitse enää keksiä ihme äksöniä. Tukka on lyhentynyt vuosien varrella. Hän on oppinut käyttämään suoria housuja ja omistaa jopa solmioita.
Ihan kehityskelpoinen yksilö tuo meidän isi.
perjantai, 3. marraskuu 2006
No news is good news
Arjen päivät kulkevat toistensa ohi kuin harmaat perunat. Mitään ei ole tapahtunut lukuunottamatta jälleen kerran yllättänyttä lumen tuloa, jonka ansiosta jouduin liukastelemaan kesätassuissa pari päivää. Mersu on niin raskas, että siinä ei paljon ABS:t auttaneet. Kun jarrua painoi, auto liukui eteenpäin kuin kelkka, ja vauhti senkun kiihtyi. Ihan vilpittömästi täytyy sanoa, että noin viidensadan metrin matka renkaat vaihtaneelle korjaamolle oli henkeäsalpaavan jännittävä, ja jalat löivät setsuuria perillä. Alla olleet kesärenkaatkin olivat näetsen Sileestonet.
Pariin paikkaan on laitettu hakemus, virastoissa on juostu laittelemassa yhtä lappua sinne ja toista tänne. Kakarat käyttävät minua häpeämättä hyväkseen eikä mitään kotitöitä enää tehdä ilman a) uhkauksia b) kiristystä c) lahjontaa. Aamuisin on paska äiti -fiilis, kun kieltäydyn olemasta mikään koulukuljetustaksi. Tästä on kilometri kummankin pojan kouluun, jaksavat kyllä kävellä ja hyvää pikku ulkoilu ennen koulupäivää vain tekee. Ei tässä muuta ehtisi tekemäänkään, kun yksi menee kahdeksaksi, yksi yhdeksäksi ja kolmas tietenkin kymmeneksi ja iltapäivällä käänteisesti sama. Naapuriin kanssa sovittiin järkevästi, että toinen meistä vie ja toinen hakee tytöt eskarista päivittäin. Alkoi jo jossain vaiheessa naurattaa, kun ajelimme peräkkäin mennen tullen: Pekka isolla tila-autollaan (4 lapsen isä) ja minä mersulla, kummallakin yksi pikkutyttö kyydissä.
Harmaa ja ikävystyttävä arki tappaa tehokkaasti kaiken älykkään aivotoiminnan. Toistan jälleen, että minusta ei ole kotirouvaksi. Onneksi pullanleipomisinto meni ohi. Odottelen edelleen, että siivousinto iskisi. Hormonikierukassa on se huono puoli, että kaikenlaiset pre- ja postmenstruaaliset hormonitoiminnasta aiheutuvat tarmonpuuskat, jotka johtaisivat huushollin yllättävään ja äkkinäiseen, tehokkaaseen siisteystason muutokseen, puuttuvat. Tasaista on kuin Pohjanmaalla.
Haenpa jääkaapista siiderin ja upotan aivoni Beverly Hillsin kytän harmittomaan pullamössöön. Ai niin, katsottiin lasten kanssa Ice Age 2 iltapäivällä. Se oli hauska, taidokas, monitasoinen ja viihdyttävä elokuva.
Pariin paikkaan on laitettu hakemus, virastoissa on juostu laittelemassa yhtä lappua sinne ja toista tänne. Kakarat käyttävät minua häpeämättä hyväkseen eikä mitään kotitöitä enää tehdä ilman a) uhkauksia b) kiristystä c) lahjontaa. Aamuisin on paska äiti -fiilis, kun kieltäydyn olemasta mikään koulukuljetustaksi. Tästä on kilometri kummankin pojan kouluun, jaksavat kyllä kävellä ja hyvää pikku ulkoilu ennen koulupäivää vain tekee. Ei tässä muuta ehtisi tekemäänkään, kun yksi menee kahdeksaksi, yksi yhdeksäksi ja kolmas tietenkin kymmeneksi ja iltapäivällä käänteisesti sama. Naapuriin kanssa sovittiin järkevästi, että toinen meistä vie ja toinen hakee tytöt eskarista päivittäin. Alkoi jo jossain vaiheessa naurattaa, kun ajelimme peräkkäin mennen tullen: Pekka isolla tila-autollaan (4 lapsen isä) ja minä mersulla, kummallakin yksi pikkutyttö kyydissä.
Harmaa ja ikävystyttävä arki tappaa tehokkaasti kaiken älykkään aivotoiminnan. Toistan jälleen, että minusta ei ole kotirouvaksi. Onneksi pullanleipomisinto meni ohi. Odottelen edelleen, että siivousinto iskisi. Hormonikierukassa on se huono puoli, että kaikenlaiset pre- ja postmenstruaaliset hormonitoiminnasta aiheutuvat tarmonpuuskat, jotka johtaisivat huushollin yllättävään ja äkkinäiseen, tehokkaaseen siisteystason muutokseen, puuttuvat. Tasaista on kuin Pohjanmaalla.
Haenpa jääkaapista siiderin ja upotan aivoni Beverly Hillsin kytän harmittomaan pullamössöön. Ai niin, katsottiin lasten kanssa Ice Age 2 iltapäivällä. Se oli hauska, taidokas, monitasoinen ja viihdyttävä elokuva.
