Saipa taas etsimällä etsiä, ketkä saivat ehdokuuden. Finlandia-palkinnosta kilpailevat 2006  jokavuotinen pakollinen Hotakainen: Huolimattomat (WSOY), Markku Pääskysen Vihan päivä (Tammi), Taina Sampakosken Ikoni (Tammi), Petri Tammisen Enon opetukset (Otava), Kjell Westön Missä kuljimme kerran (Söderströms/Otava) sekä Robert Åsbackan Kring torget i Skoghall (Schildts)
Lopullisen valinnan Finlandia-palkinnon voittajasta tekee tänä vuonna professori Jyrki Nummi Helsingin yliopistosta. Westön olen lukenut, ja vaikka se vaatii keskittymistä, pidin siitä. Jostain syystä luen Hotakaisen ns. kevyeen kirjallisuuteen, enkä oikein pidä häntä kaunokirjailijana.
Reko &Tiina Lundanin Viikkoja, kuukausia ei ollut listalla. Olisi mielestäni saanut olla, vaikkakin toinen kirjoittajista poistui juuri keskuudestamme. Kirja ei ollut mikään päiväkirjamainen sairaskertomus, vaikka kuoleman odotuksesta puhutaankin.
Jyväskylän näyttelyssä tuli piipahdettua päiväseltään viikonloppuna, jos nyt piipahtamisesta voidaan puhua kuudensadan kilometrin ajamisen jälkeen. Sääolosuhteet olivat kammottavat. Sumu oli niin sakeaa mennen tullen, että valot heijastuivat takaisin maitomaisesta, repaleisesta, liikkuvasta massasta niin, että näki vain muutaman metrin eteensä. Pimeää oli aamulla, kun kuuden maissa lähdin, ja pimeä oli takaisintullessakin. Kotona olin kymmenen jälkeen illalla.
Kasvattini palkittiin ERIn laatuarvostelulla (paras mahdollinen), se voitti luokkansa, oli rotunsa paras juniori ja PN4 (paras narttu). Aika hyvin tuollaiselta keskentekoiselta vuoden vanhalta. Kasvattajakokous oli aika kaaosmainen, kahviossa oli kauhea meteli, erään kasvattajan asenne oli taas ylimielinen ja alentuva eivätkä kaikki edes vaivautuneet paikalle. Erään kanssakasvattajan sanoin: jotkut ovat harrastajakasvattajia, toisilla on intohimo asiaan.